Meidän blogimme muuttaa.

Freddyn toilailuja voi jatkossa lukea osoitteessa http://freddysheltti.blogspot.com

Vanha blogi jää kuitenkin tähän, mutta päivitykset tulevat jatkossa uuteen blogiin.

Pitkälle päivitystauolle on mahtunut paljon asioita, enimmäkseen ikäviä. Meidän lauma pieneni kahdella, kun pupukaverit marraskuun ekana päivänä nukkuivat pois.

R.I.P Olipa Kerran Caesar "Puppe"
6.5.2005 - 1.11.2010

R.I.P Eti's lilla Åå-Så-Fin "Mindi"
5.2.2007 - 1.11.2010

 

 

Do not stand at my grave and weep,
I am not there, I do not sleep.

I am a thousand winds that blow.
I am the diamond glint on snow.
I am the sunlight on ripened grain.
I am the gentle autumn rain.

When you wake in the morning hush,
I am the swift, uplifting rush
Of quiet birds in circling flight.
I am the soft starlight at night.

Do not stand at my grave and weep.
I am not there,  I do not sleep.
Do not stand at my grave and cry.
I am not there,  I did not die!

Do not stand at my grave and weep.
I am not there,  I do not sleep.

I am the song that will never end.
I am the love of family and friend.
I am the child who has come to rest
In the arms of the Father
who knows him best.

When you see the sunset fair,
I am the scented evening air.
I am the joy of a task well done.
I am the glow of the setting sun.

Do not stand at my grave and weep.
I am not there, I do not sleep.
Do not stand at my grave and cry.
I am not there, I did not die!

-Tuntematon

 

 

Pupella puhkesi pasteurella ja se aiheutti suuret mätäpaiseet molempiin sisäkorviin, joista ne sitten levisi ja muutti koko kallon luustoa. Sille ei enää olisi voinut tehdä mitään, joten ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin päästää pikkuinen pois. Mindi sokeutui vuoden ikäisenä ja on ollut siitä asti todella riippuvainen Pupesta. 2 vuotta se on ollut jatkuvalla lääkityksellä ja se sai joka päivä silmätippoja neljä kertaa päivässä. Silti sen silmänpaineet oli koholla ja ne nousivat koko ajan, jokaisella mittauskerralla ne olivat jo huomattavasti korkeammat kuin viime kerralla.

Kun Pupen sitten tuli aika lähteä, päätimme, että puput saisivat lähteä yhdessä. Mindi tarvitsee Puppea niin paljon ja todennäköisesti se olisi joka tapauksessa tullut viimeistään parin kuukauden kuluttua perässä. Mindi tarvitsi Puppea, ei olisi ollut reilua jättää sitä yksin. Se oli ollut yli kaksi vuotta pimeässä, nyt se olisi lisäksi ollut yksin kylmässä ja pimeässä. Ei kukaan olisi ikinä voinut korvata Pupen seuraa.

Itseäni auttaa ajatus siitä, että ne saivat lähteä yhdessä vierekkäin, niin ei kummankaan tarvitse olla yksin. En olisi kestänyt katsoa Mindiä, kun se törmäilee seiniin ja etsii Puppea. Ne ovat pari, Puppe ja Mindi. Ei voi olla vain Puppea tai vain Mindiä, on vain Puppe ja Mindi. Missä ne ikinä ovatkaan nyt, niillä on varmasti hyvä olla. Ikävä on edelleen kova

Freddy oli pupujen lähdön jälkeen seuraavat päivät todella vaisu. Pieni kävi välillä huoneessani katsomassa, josko puput olisivat tulleet takaisin, mutta ei niitä näkynyt. Yksin kotona ollessaan se joutuu nyt olemaan ihan yksin, kun ei ole pupukavereita. Kyllä se siitä sitten piristyi kun kaikki muutkin vähän piristyivät.

Meidän kymmenen kerran toko-kurssi loppui, nyt katsellaan mihin hakeudutaan seuraavaksi treenaamaan. Ei olla nyt vähään aikaan kauheen aktiivisesti treenailtu, en ole oikein jaksanut. Nyt olisi kyllä tarkoitus taas alkaa treenailla kunnolla.

Rasse kävi tänään taas kylässä ja pojilla oli taas niin hauskaa. Rasse kasvaa hurjaa vauhtia ja nyt se alkaa olla jo sen kokonen, että se pystyy leikkimään Freddyn kanssa jo ihan kunnolla. Kyllä Freddy sitä silti vähän varoo, silloin kun muistaa. Metsälenkiltä tuli sisään kaksi varsin märkää ja kuraista koiraa ja olohuoneen matolla ne pistivät vielä painiksi. Hauvoilla oli kivaa, nyt Freddy nukkuu oikein makeasti ja taitaa Rassekin nukkua.

Ensi kerralla toivottavasti taas vähän kivempia uutisia

Tässä joku viikko peruttiin toko-treenit huonon sään vuoksi ja maanantaina oli sitten korvaava kerta. Meidän treenikentällä oli kuitenkin jotkut paloturvallisuusharjoitukset, joten meidät häädettiin viereiselle nurmikentälle treenaamaan. Hyvin me saatiin siinä kuitenkin treenattua, mutta oli vähän turhan pimeetä, kun hädin tuskin omaa koiraansa näki

Freddy oli ihan mahdoton. Sähläsi ihan hirveesti ja haukkui, otti hirveesti häiriötä treenikavereista, joita tällä kertaa oli huikeat yksi. Aloitettiin liikkeestä maahanmenolla, jonka Freddy on joskus suunnilleen osannut. Nyt ei osannut yhtään. Se ei tajunnut "maahan"-käskyä ollenkaan, jäi vaan hölmistyneenä kattelemaan. Autoin sen kädellä maahan, jolloin meni kyllä innoissaan maahan. Sen jälkeen meni käskyllä kyykkyyn, mutta ei mennyt maahan asti ja nousi sieltä heti ylös ja jäi innoissaan odottelemaan palkkaa. Ei olla tota maahanmenoo pitkään aikaan treenattu niin ei sitten vissiin ihan osannu. Toisaalta, kyllä sen pitäisi maahan osata mennä, niin en sitten tiedä. Tota täytyy nyt treenata paljon.

Siitä jatkettiin liikkeestä seisomisella. Tätä ollaan tehty ihan hirveen vähän, mutta Freddy osasi tämän paremmin kuin tuon maahanmenon. Tein ensin niin, että pysähdyin Freddyn kanssa ja jäin talsimaan paikoilleni. Sujui hyvin, joten tein niin, että pysähdyin ensin Freddyn kanssa ja otin sitten vielä yhden askeleen eteenpäin. Ollaan tätä tosiaan treenattu ihan pari kertaa vaan, joten siihen nähden sujui hienosti.

Loppuun otettiin vielä luoksepäästävyys ja siihen perään paikkamakuu. Kesto 2 minuuttia ja etäisyys pari metriä. Kävin palkkaamassa suhteellisen usein. Pysyi hyvin koko ajan. Tämä liike on meidän kohdalla ainoa liike, joka näyttää edes vähän koesuoritukselta. Palkkailen tosiaan aika usein ja etäisyys on melko lyhyt, mutta muuten tämä on jo tavallaan kokonainen suoritus. Luoksepäästävyyden kanssa Freddyllä ei ole mitään ongelmia, se istuu nätisti ja kattelee minua koko ajan eikä noteeraa "tuomaria" ollenkaan

Ei mitkään supermahtavat treenit, Freddy sähläsi tosiaan tosi paljon ja minua jäi vaivaamaan se, miten paljon se haukkui ja otti häiriötä muista. Huomasin myös, että Freddylle pimeys on aika suuri häiriötekiä. Pimeessä se on paljon varautuneempi ja kyttäilee ympärilleen aika paljon, sekä myöskin haukkuu vähän kaikelle. Täytyy siis treenata enemmän pimeässä.

Tiistain treenit sujuivat onneksi paljon paremmin. Liikkeestä seisominen oli tänään ihan loistava, en tajua miten Freddy eilen osasin sen niin hyvin, ihan kuin olisi itsekseen sen oppinut! Nyt pystyin tosiaan ottamaan jo muutaman askeleen eikä tarvinnut pysähtyä ollenkaan. Liikkeestä maahanmeno oli sitten taas hankalampi, sitä pitää nyt tosissaan työstää. Muuten treenit meni oikein hyvin, Freddy keskittyi ja teki innoissaan. Pitää vaan tosissaan kiinnittää huomiota siihen, mitä raajoja itse heiluttaa ja mitä itse tekee. Huomasin nyt, miten paljon virheitä teen itse ja miten paljon oikeesti hidastan Freddyn oppimista. Mutta kai minäkin joskus opin.

Käytiin myös moikkaamassa Junoa ja pojat riehuivat taas tuttuun tapaan.

 
Ei kuvana niinkään onnistunut, mutta haluaisiko joku kertoa, että mitä tässä oikein tapahtuu?

Kokeisiin lukeminen pehmittää aivot aika lahjakkaasti, ja meidän uusin temppu on sen mukainen. Löysin tyhjän muovipurkin ja sain loistavan idean opettaa Freddy tunkemaan naamansa siihen.

Olen äärimmäisen ylpeä tästä huikeasta ja hyödyllisestä tempusta! Videolla koirakin mahtuu melkein kuvaan ja taustalla hääräilee jos jonkinmoista tyyppiä. Naksauttelenkin välillä ihan milloin sattuu.

Huolestuttavaa?

Pieni ja älyttömän suloinen fani. Kyseinen fani on jo aiemmin blogissa esitelty Rasse-sheltti. Rasse seurailee aina Freddyä kaikkialle ja toistaa perässä kaiken mitä Freddy tekee. Rasse haluaisi aina kovasti leikkiä Freddyn kanssa, mutta ei ihan ymmärrä, että Freddy on henkiseltä kehitykseltään ihan Rassen itsensä tasolla. Massaa sillä on kuitenkin paljon enemmän, eikä Freddy itse ymmärrä sitä. Rasse-parka menee näin ollen ihan lyttyyn kun Freddy innostuu leikkimään sen kanssa. Freddy innostuu kovin herkästi leikkimään, joten Rasse on aika usein lytyssä. Meno voi siis Rassen kasvaessa kehittyä aika rajuksi..

Seuraa johtajaa

Freddyllä on toinenkin fani, nimittäin naapurin parivuotias tyttö. Kyseinen lapsonen roikkuu usein meidän aidalla tähystelemässä meidän pihalle, josko "Hau-Hau" olisi siellä. Freddy ei arvosta faniaan järin paljon. Tyttö ei nimittäin ole ihan tajunnut, että Hau-Hau ei tykkää että sillä ratsastetaan ja Hau-Hau ei halua, että sille syötetään väkisin ruohoa. Ihan herttainen lapsi, mutta nämä asiat jos hän ymmärtäisi niin olisi vieläkin herttaisempi

Asensin muuten uuden kävijälaskurin, edellinen lakkasi toimimasta ja hävisi jonnekin.