Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa treenata Freddyn kanssa ihan "vakituisesti". Niin, että suunnittelen etukäteen mitä treenataan ja sitten mennään tonne läheiselle hiekkakentälle treenailemaan. Sillä tavalla pysyn itsekin kärryillä ja niitä toistoja tulee varmasti tehtyä. Kotikeittiössä tehdessä noi tulee tehtyä vähän ohimennen eikä omistaja, tai varsinkaan koira, pysy kärryillä. Kirjoitan valmiiksi paperille että mitä tehdään ja kuinka monta toistoa. Silloin niitä toistoja ei tee liikaa ja osaa lopettaa ajoissa. Tietenkin jätän aina hyvään suoritukseen, että jos vika suoritus meneekin huonosti niin sitten tehdään vielä kerran eikä jätetä siihen huonoon.

Olisin halunnut heti aloittaa loistavan treeniohjelman, mutta harmikseni naksutin oli kadonnut. Lähdin sitten Freddyn kanssa pitkälle metsälenkille. Olimme päässeet puoleenväliin, kun alkoi sataa kaatamalla ja ukkonen jyrisi. Pian sitten tulikin jo rakeita. Pääsimme onneksi nopeasti pois metsästä ja istuimme bussipysäkin katoksen alla jonkin aikaa ja odotimme, että sade vähän hellittäisi. Lopulta märkä koira ja omistaja löysivät kuitenkin tiensä kotiin. Turkin sai kätevästi kuivatettua mattoon ja sen jälkeen siihen oli hyvä jäädä nukkumaan. Minulla oli ollut huppu päässä, joten ei ollut tarvetta kuivata hiuksia mattoon ;)

Hinku oli kuitenkin kova päästä treenaamaan, joten ei mahtanut muu kuin suunnata kauppaan hakemaan uutta naksutinta, sillä sitä vanhaa ei löytynyt sitten mistään. Uusi naksutin on täsmälleen samanlainen kuin vanha, väriä lukuunottamatta. Halusin nimittäin, että niissä on sama ääni, jotta Freddy tajuaisi sen heti.

Mukaan kauppareissulta tarttui myös 30m pitkä pyykkinaru. Yritän nyt opettaa Freddylle, että niitä pyöriä ja autoja ei ihan oikeesti jahdata, ei edes vapaana ollessa. Pyykkinarun kanssa Freddy on melkein vapaana, mutta kuitenkin hallittavissa.

Freddy oli saanut levätä kauppareissuni ajan ja kotiin päästyäni se oli valmis lähtemään treenaamaan. Menin siis pienelle hiekkakentälle ja otin Freddyn kanssa vähän sivulletuloa, paikallamakuuta ja luoksetuloa. Muuta ei sitten tänään treenailtukaan. Meni muuten tosi nätisti! Pyykkinarua ei olisi tarvittu ollenkaan, sillä Freddy pysyi koko ajan lähellä, vaikka ohi menikin koiria ja lapsia pyörillä! Oli ihan uskomatonta :D

Perusasentoa ollaan treenailtu jonkin verran ja se alkaa jo sujua. Kuvia katsellessa huomasin valitettavasti, että Freddy on aika usein vinossa :/ Siihen pitää puuttua välittömästi. Paikallamakuuta ei olla kauheesti treenailtu, mutta hyvin sujuu jo. Luoksetulot meni upeesti, Freddy tuli kovaa ja innokaasti. Eteentuloa ei olla vielä harjoteltu ollenkaan, joten toistaiseksi riittää se, että se tulee luokse. Hyvä mieli jäi ja taisi jäädä Freddyllekin. Pikkusiskoni oli kameran kanssa heilumassa, ja taisi kirjaimellisesti heilua, sillä kuvista ei tullut kovin hyviä. Ainoastaan kaksi kuvaa oli edes melkein julkaisukelpoista.


Perusasento, jokin tuossa tökkii.


Paikallamakuu.

Jäi siis hyvä fiilis, tiistaina mennään vielä ottamaan pari jotain ihan helppoa juttua, en viitsi kyllästyttää Freddyä kun torstaina onkin sitten jo se kurssi. Hyvillä mielin mennään sinne :)