Sheltti on älykäs rotu. Tai no jaa, ei nyt ehkä ihan älykäs, mutta nopeasti oppiva. Se oppii helposti asiat jo muutaman toiston jälkeen. Joskus yksikin toisto riittää, erityisesti kun kyseessä on huonojen asioiden oppiminen. Jannika ei ole älykäs ihminen. Jannika ei opi yhden, ei kahden, eikä edes kolmen toiston jälkeen. Tuskin neljännenkään.

Kirjoitin joskus blogiin siitä, kun olin saksinut Freddyn turkkia - heikolla menestyksellä. Tänään sain loistavan idean, päätin nimittäin laittaa Freddyn turkin kesäkuntoon! Se oli virhe. Iso sellainen. Olisin tarvinnut karvaleikkurin ja ohennussakset, mutta karvaleikkuria en omista ja ohennussakset ovat edelleen kateissa. Älykäs ihminen hankkisi ennen leikkaamista kunnon tarvikkeet. Mutta Jannika ei ole älykäs. Jannika lähti leikkaamaan tavallisilla saksilla. Olivat ne sentään hiustenleikkuuseen tarkoitetut sakset, mutta ei se paljon auttanut. Kun siihen vielä yhdistetään loistavat trimmaajan lahjat, ei hommasta paljon muuta voi tulla kuin täyskatastrofi.

Sheltillähän kuuluu olla kylmältä ja kuumalta suojaava pitkä karva, joten en lähtenyt erityisesti lyhentämään turkkia. Freddyn turkki kun ei edes ole mitenkään erityisen pitkä. Housukarvoja ja kaulusta halusin vähän ohentaa ja siistiä tassut ja pään. Tassujen siistiminen meni kohtalaisen hyvin. Sitten päästiin päähän... Se ei mennyt hyvin. Lopputulos: Freddy näyttää erittäin epämuodostuneelta Mikki Hiireltä. Sattuneesta syystä tähän kirjoitukseen ei liitetä kuvia.

Minä ehdin tuossa viime viikolla käydä Italiassa näkemässä Milanon ja Venetsian. Tulin tosi kateelliseksi, siellä kun koiran saa ottaa niin moneen paikkaan mukaan, toisin kuin täällä Suomessa. Lisäksi siellä sai pitää koiria vapaana ja hienosti kaikki koirat tottelivat ja pysyivät omistajansa lähellä. Erityisesti Venetsiassa melkein kaikki koirat olivat vapaana, Venetsiassa kun ei ole autoja ollenkaan. Freddy ei lähtenyt reissuun mukaan, vaan vietti viisi päivää mummolassa. Itse suhtauduin erittäin epäluuloisesti siihen, että Freddy olisi mummilla hoidossa viisi pitkää päivää, mutta se olikin mennyt oikein hyvin. Freddy oli ollut tosi kiltisti ja mummi oli jopa saanut vaihdettua Freddyn siteen!

Olin siis positiivisesti yllättynyt mummin koiranhoitokyvyistä. Kielloista huolimatta mummi oli kuitenkin syöttänyt Freddylle ties mitä herkkuja ja nyt meillä on täällä pieni lihapulla. Ei se nyt mitenkään hirveesti ole lihonut, eihän viidessä päivässä edes ehdi mitenkään järjettömästi lihoa, mutta on se selvästi tukevampi kuin mitä se oli kun me se sinne vietiin. Aamu aloitettiin siis piiiitkällä metsälenkillä. Freddyn mielestä oli supermegakivaa päästä taas juoksemaan kunnolla, mummin kanssa kun tehtiin vain lyhyehköjä hihnalenkkejä Tapiolan keskustassa.

Nyt tämä lähtee ostamaan ohennussaksia ja karvaleikkuria. Uskon vakaasti siihen, että siitä tulee hieno koira, kunhan vaan minulla on kunnon välineet. Todennäköisesti olen tekemässä taas suuren virheen...