Me vietettiin viimeinen lomaviikko Ahvenanmaalla serkkujen seurassa. Serkuilla on kesä"mökki" (pikemminkin kesäasunto) ja meidät on aina kesällä kutsuttu sinne, kuten myös tänä kesänä. Viime vuonna minä jäin kotiin Freddyn kanssa, mutta tällä kertaa lähdettiin kaikki, ainoastaan kanit jäivät kotiin kaverini hoidettavaksi.

Herätys oli kello 05.00 ja tunti sen jälkeen auto lähti kohti Turkua. Freddy ei ollut ollenkaan innoissaan aikaisesta herätyksestä, eikä se suostunut edes menemään pissille ennen lähtöä, vaan jouduin lopulta kantamaan sen autoon. Nukuttuaan koko parin tunnin automatkan se lähti ihan mielellään pienelle pissalenkille satamassa.

Hytti oli oikein kiva, sellanen perus lemmikkihytti. Tutkittuaan hytin ja höristeltyään jonkin aikaa naapurihytissä haukkuneelle koiralle Freddy söi aamiaisensa ja kävi sitten nukkumaan. Koirathan eivät Siljalla saa tulla sänkyyn, mutta ei kai sitä nyt alaskaan voi komentaa, kun toinen nukkuu siinä niin nätisti eikä lattialle edes mahdu kunnolla levittäytymään...  Laivamatka taittui siis mukavasti nukkuen. Eipähän tuo ainakaan turhia stressaa.

Mökkiviikko sujui oikein mukavasti, Freddyn lemppari aktiviteetti taisi olla pallo purkissa. Sitä ollaan serkkujen kanssa pelattu ihan siitä asti kun ollaan osattu kävellä ja vieläkin sitä tulee pelattua serkkujen kanssa, vaikka vanhimmat meistä ovatkin 20-vuotiaita. Serkut sanoivat, että olisi aika hauskaa, jos Freddy osaisi potkaista pallon ja näin pelastaa kaikki, jotka oli jo nähty. Päätinpä siis opettaa Freddyn potkasemaan pallon ja serkuilla loksahti suu auki kun se sen oppi  Ei se sitä kauas saanut, mutta kyllä se sen purkista sai pois ja sehän riittää.

Moottoriveneenkin kyytiin Freddy pääsi ja oli tosi nätisti, sillä taisi olla jopa kivaa. Uimista harjoteltiin tällä kertaa uudet pelastusliivit päällä ja hienosti meni. Nyt päästiin jo niin pitkälle, että etutassut eivät edes ihan yltäneet pohjaan! Vähäsen kannattelin sitä liiveistä niin uskalsi mennä niinkin pitkälle, ilman apua ei kuitenkaan ihan niin pitkälle. Ilman apuakin uskalsi kyllä mennä pidemmälle kuin on aiemmin uskaltanut, en osaa sanoa, että johtuuko pelastusliiveistä vai ihan vaan siitä, että ollaan harjoteltu. Ehkä vähän molemmista.

Uimakoulu käynnissä. Onnistuin unohtamaan oman kamerani kotiin, joten reissusta ei ole kauheesti kuvia ja ne pari mitä on, ovat taas äidin ottamia huippukuvia.

Äkkiä se viikko menikin ja pian suunnattiin taas kohti kotia. Kotimatkalla meidän hytti ei ollut ihan niin viihtyisä kuin menomatkalla, vaan se oli vielä vähän pienempi ja se oli autokannen alla. Freddyä se ei haitannut, uni maistui hyvin tässäkin hytissä  Laivamatka vietettiin taas kokonaan hytissä, ulkokannelle koiran olisi saanut viedä, mutten jaksanut lähteä sinne enkä raaskinut laittaa Freddylle kuonokoppaa, joka on ulkokannella pakollinen. Freddy oli hytissä oikein tyytyväinen, olin siellä sen kanssa melkein koko matkan ajan ja nukkuminen, painiminen ja temppuilu kelpasi Freddylle paremmin kuin hyvin.

Freddy ei turhia stressaa. Eikä siivooja sanonut mitään, vaikka Freddy sängyssä nukkuikin, hymyili vaan.

Kiva reissu oli, ensi vuonna lähdetään varmaan uudestaan. Nyt on koulusta vielä kaksi viikkoa lomaa, luisteluharkat ovat taas pyörähtäneet käyntiin ja pikkuhiljaa palaillaan arkeen.