Ahkeran treenaamisen jälkeen nukuttaa

Käytiin taas pitkästä aikaa kunnolla treenaamassa kentällä, itse olen ollut kipeenä yli viikon niin ei olla päästy tekemään mitään kunnollista. En ole oikein uskaltanut pitää Freddyä vapaana muualla kuin metsässä sen jälkeen, kun Freddy jäi auton alle, mikä on sääli, koska pienenä se kulki aina vapaana, jos ei autotien vieressä menty. Päätin sitten kuitenkin, että tänään en ota liinaa mukaan ollenkaan, vaan Freddy on vapaana, kun ei siellä varmaan kauheesti ihmisiä ole, joiden luokse voisi mennä. Lähdettiin sitten kentälle ja tietenkin siellä oli lauma lapsia laskemassa pulkalla ihan kentän vieressä ja siellä meni lumiauraa ja roska-autoa. Ei sinänsä mikään yllätys, tietenkin lapset ovat hiihtolomalla pulkkamäessä ja lumiauran ei pitäisi olla mikään yllätys kun vilkasee ikkunasta ulos.

Aloin sitten vähän epäröidä, että päästänkö Freddyä sittenkään vapaaksi. Käskin Freddyn perusasentoon ja se syöksyi siihen salamana ja katsoi minua odottavan näköisenä. En enää epäröinyt, vaan hihna lähti saman tien.

Freddystä tietää heti ensimmäisen liikkeen jälkeen, miten treenit tulevat menemään. Siinä on ihan erilainen fiilis riippuen siitä, miten menee ja sen fiiliksen saa heti ensimmäistä liikettä suorittaessa. Silloin kun menee hyvin, tuntuu kuin olisimme Freddyn kanssa kiinni toisissamme joustavalla kuminauhalla. Kuminauhaa voi venyttää, mutta kun haluan, voin vetää sen takaisin ja Freddy on salamana siinä. Se on niin kireä, ettei Freddy pääse kauas. Päästäkseen kauas Freddy joutuu venyttämään kuminauhan äärimmilleen ja kun sen päästää Freddy tulee täysillä takaisin. Kaikki käskytkin menevät kuminauhaa pitkin ja Freddy reagoi niihin välittömästi. Kun kuminauha on siinä, tiedän, ettei Freddy lähde harhailemaan minnekään ja tiedän, että saan sen yhdellä käskyllä takaisin vaikka se näkisi mitä. Jos taas kuminauhaa ei ole, emme ole Freddyn kanssa yhteydessä toisiimme. Olemme kaksi erillistä hahmoa jotka tekevät ihan omiaan. Freddy ei kuule mitään ja tekee ihan mitä lystää, sillä viestit tarvitsevat sen kuminauhan mennäkseen perille.

Ja juuri tuon kuminauhan olemassaolon tai puuttumisen huomaa heti. Se on ihan mahtava tunne silloin, kun se siellä on, sillä silloin tiedän Freddyn olevan 100% hallinnassani ja tiedän, että se tekee innoissaan ja yrittää parhaansa, riippumatta siitä, mitä pyydän sitä tekemään tai mitä ympärillämme tapahtuu. Kuminauha = onnistunut treeni. Sen kuminauhan voi melkein tuntea fyysisesti, siitä voi ottaa kiinni ja vetää koiran luokseen sillä, ja koira tulee mielellään. Aiemmin kuminauha on ollut harvinaista herkkua, nykyään se löytyy yhä useammin.

Tänään kuminauha siis oli siinä ja meni ihan loistavasti. Tarkkaa ja innokasta työskentelyä, eivätkä lumiaurat ja lapset kiinnostaneet ollenkaan.

Olenkohan tulossa hulluksi, kun selitän joistan kuminauhoista :D