Nyt on sitten lomat lomailtu ja arki kutsuu. Koulu ei ala ihan vielä, mutta reilun viikon päästä jo sekin. En odota kovin innolla :p

Tyhjensin tuossa juuri kameran muistikortin ja järkytyin aika pahasti. Freddystä on niin vähän kuvia että pitäisi mennä nurkkaan häpeämään. Tänään julkaistavien kuvien laatu on siis aika heikko, sillä hyviä kuvia ei ole.

Lomailun ja leireilyn lomassa en ole kauheesti ehtinyt kirjoitella (tai no, en ole kirjoitellut ollenkaan), joten kirjoitan kaiken tähän. Aloitetaan vaikka ihan alusta.

Maanantaina 13.7 pakkasin aamulla kaikki tavarat mökkireissua varten. Bussi Lahteen lähtisi kello 14. Aamulla sitten huomasin Freddyllä punkin. Punkkipihdit olivat lähteneet aamulla Ranskaan porukoitten mukana, enkä minä olisi niitä osannut edes käyttää. En tiennyt, oliko mökillä punkkipihtejä, mutta ne eivät paljon lohduttaisi, sillä mummi tuskin on ikinä punkkia nähnytkään, eikä varmasti osaisi poistaa sellaista. Suuntasin siis lähelle eläinlääkäriasemalle, joka onneksi on tässä lähellä. Siellä saatiin sitten punkki irti ja ihan veloituksetta :) Kotona märkä ja väsynyt omistajineen kävivät hetkeksi sohvalle nukkumaan, mutta ehdimme nukkua vain alle puoli tuntia ennen kuin piti jo taas lähteä.

Koiran ja kahden ison laukun kanssa matkustaminen kaatosateella ei ole mitään, mitä suosittelisin muillekin. Kamppiin päästyämme olimme molemmat ihan litimärkiä ja väsyneitä. Olimme melkein puoli tuntia etuajassa, joten Freddy sai nukkua hetken omassa pedissään bussiterminaalissa. Olin tosiaan raahannut sen pedinkin mukaan, jotta voisin laittaa sen viereiselle penkille bussissa, niin Freddy voisi sitten olla siinä. Freddy ei kuitenkaan pitänyt suunnitelmasta, vaan tunki bussissa koko ajan syliin. Lopulta luovutin ja annoin sen nukkua sylissäni. Lopulta sekä Freddy että minä olimme vaipuneet syvään uneen. Sitä ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä pian olimmekin jo Lahdessa ja piti vaihtaa bussia. En ollut ihan varma siitä, mihin bussiin piti mennä, joten hyppäsin johonkin hyvältä vaikuttavaan bussiin ja toivoin parasta. Kuskista ei ollut paljon apua, kun oli hieman sekopäinen :P

Lopulta löysin kuitenkin onnellisesti perille ja seuraavana päivänä sääkin kirkastui. Kävin Freddyn kanssa metsässä ja pelloilla vähän vaeltelemassa, siitäkin on vain pari todella huonolaatuista kuvaa. Tässä nyt kuitenkin yksi kuva retken loppupuolelta.

Perjantaina suuntasimme Freddyn kanssa taas Lahteen. Määränpäänä oli Joutsa, jossa kaverillani oli mökki vuokrattuna. Lahdessa vaihdoimme Kuopion bussiin, joka oli ihan täynnä. Oli hieman hankalaa olla siellä koiran ja laukkujen kanssa. Olin kuitenkin iloinen, ettei tämä matka kestäisi kovin kauan, sillä meillä olisi Heinolassa vaihto. Matka ei kuitenkaan edennyt ihan suunnitelmien mukaisesti, sillä bussi hajosi matkalla Heinolaan ja jäi moottoritien varteen. Toinen bussi lähetettiin noutamaan närkästyneet matkustajat, mutta myöhästyimme silti 40 minuuttia, enkä siis ehtinyt Joutsan bussiin. Olisin joutunut odottamaan Heinolassa seuraavaa bussia monta tuntia, mutta ihana kaverini perheineen tulivat hakemaan meitä Heinolasta :)

Kaverin mökillä kaikilla oli kivaa, eikä Freddy tuhonnut mitään. Ainoa ongelma oli vaan se, että Freddyn mielestä oli ihan superkivaa juosta autotielle. Autotie ei ole mikään iso ja vilkasliikenteinen, mutta ne muutamat autot jotka siitä ajavat ajavat tosi lujaa ja Freddy jää siinä kyllä aivan varmasti alle. Se kun on kooltaankin niin pieni ja huomaamaton, ja kun se ei tosiaankaan väistä autoja, vaan juoksee niiden perään. Kyllä se muuten olisi pysynyt pihassa, mutta kun se hoksasi, että jos se juoksee tielle, niin me lähdemme perään ja yritämme ottaa sitä kiinni, niin siitähän tuli tosi hauska leikki. Ei olisi pitänyt juosta sen perään vaan vain odottaa, että se tulee takaisin, niin sillä tuo olisi loppunut, mutta kun sitä ei vain voi päästää autotielle juoksentelemaan ja odottaa että se tulee takaisin, jos se siis ei ole jäänyt auton alle.

Niinpä Freddy sidottiin pitkällä narulla kiinni ankkuriin ja se saatiin ankkuroitua pihaan siihen kohtaan mihin sen halusi, mikä oli aika kätevää. Freddystä ei tunnu olevaan yhtään kuvaa tältä reissulta, tai sitten minä olen mukana niissä kaikissa. Katsokaa siis koiraa, älkääkä ihmistä.

Sieltä sitten menimme takaisin meidän mökille. Siellä Freddy sai olla vapaana, koska se pysyy omassa pihassa hyvin. Freddyn mielipuuhiin kuului pupujen vahtiminen ja paimentaminen, joskin se oli siinä aika huono ja jätti puput oman onnensa nojaan heti jos se jäi hetkeksi yksin pupujen kanssa tai jossain oli jotain jännittävämpää tekemistä. Lopuksi vielä kuva uljaasta vahdista.

Siinä vähän meidän kuulumisia, seuraava päivitys tulee vähän lyhyemmällä väliajalla, niin ettei sitten tarvitse kerralla kirjoittaa romaania.