Näin meille sanottiin arkitottelevaisuuskurssilla kun käytiin läpi asioiden rauhassa katsomista. Heti, kun koira näkee jotain, mihin se suhtautuu varauksella niin naks ja namia naamaan. Lelukin käy, jos koira tykkää leluista enemmän. Koiralla pitää olla jotain suussa koko sen ajan, kun epäilyttävä asia on näköpiirissä. Tämä siksi, että koira yhdistää tällöin epäilyttävän asian johonkin mukavaan, ja koska koira ei pysty haukkumaan, kun sillä on jotain suussa.

Vaan ei sääntöä ilman poikkeusta. Naapureille tuli rottweileri viikoksi hoitoon ja Freddyn piti tietysti tehdä sille selväksi, että kuka täällä oikein asuu. Sille piti siis vähän haukkua - tennispallo suussa. Ja hyvin sujui.

Nyt voisi jo melkein väittää, että on kesä. Päivällä ulkona on niin kuuma, ettei koiran kanssa viitsi tehdä mitään pidempää lenkkiä, vaan tyydytään pieniin pissatuspyörähdyksiin. Varsinaiset lenkit tehdään aamulla ja illalla. Jo ennen kuin Freddy tuli meille, olin päättänyt joskus kävellä sen kanssa Hanikan luontopolun. Päätin sitten, että se joskus on tänään. Laitoin herätyksen soimaan kuudelta aamulla, jotta päästäisiin sinne ennen kuin tulee kuuma, ja ennen kuin sinne tulee ihmisiä. Kello soi kuudelta ja, yllätys yllätys, minä painoin sen pois ja nukuin kymmeneen. Eipä siis menty Hanikkaan aamulla.

Siirsin reissun illaksi ja seitsemältä illalla lähdettiin sitten kiertämään sitä luontopolkua. Reitin alussa oli kyltti, jossa ilmoitettiin polun pituudeksi 5 km, mutta eihän koko polkua olisi pakko mennä. Hetken käveltyäni tajusin kuitenkin, ettei minulla ollut mitään hajua siitä, missä olimme, joten päätin vain kiltisti seurata puihin läntättyjä keltaisia ympyröitä ja kävellä koko 5 km. Oli oikein mukava ja leppoisa lenkki, mennään varmasti joku päivä uudestaan ja otetaan joku kaveri mukaan :) Kaksi tuntia siinä meni ja matkalla hypittiin kaatuneiden puiden yli, kiipeiltiin kivillä ja tasapainoiltiin puunrungoilla. Kastoipa Freddy jopa tassunsa meressä. Ehkä se tänä vuonna uskaltaisi jopa uida, viime kesänä Herra-Hyi-Märkää ei alkukesästä koskenut tassullaankaan veteen, elokuussa uskalsi kerran mennä jopa niin pitkälle, että mahakarvat kastuivat, mutta sitten se tajusi olevansa märkä ja tuli kiire pois vedestä.

Tarkoituksenani oli ottaa paljon kivoja kuvia, mutta otin kameraan vahingossa väärän putken, joten nyt on sitten paljon ei-kivoja kuvia, joista juuri mikään ei ole julkaisukelpoinen. Tässä kuitenkin yksi kuva todisteeksi reissustamme:

Tehtiin tosiaan melko pitkä lenkki ja mukaan mahtui jos jonkinmoista aivotyöskentelyäkin, joten oletin Freddyn olevan väsynyt kun päästäisiin kotiin. Huomasin kuitenkin pian olevani täysin väärässä. Heti kotipihaan päästyämme alkoi hurja ralli ympäri pihaa ja tehtiin sitten pari paikkamakuuta (meni ihan loistavasti!) ja muutama "seuraaminen" (tässä meidän seuraamisessa ei edelleenkään ole päätä eikä häntää, mikä johtuu ihan täysin minusta kun en ole siihen yhtään panostanut).

Sen jälkeen oli vielä kivaa juosta tennispallojen perässä. Freddy pääsi taas todistamaan älykkyytensä, kun se yritti saada kaksi tennispalloa kerralla suuhun. Olen nähnyt koirien pitävän jopa kolmea tennispalloa kerralla suussaan, mutta tuohon Freddyn nokkaan menee tasan se yksi pallo eikä yhtään enempää. Siinä se sitten sinnikkäästi yritti noukkia sitä toista palloa suuhunsa ja oli tosi ylpeän näköinen lopulta onnistuttuaan, kunnes tajusi, että oli tietysti samalla tiputtanut sen ensimmäisen ja palloja oli edelleen suussa vain yksi. Varmaan viisi kertaa se yritti ottaa toisen pallon suuhunsa, mutta ei ihan tajunnut, että se ensimmäinen pallo tietysti putoaa kun sen suun avaa... Olisi taas pitänyt saada videolle.

Huomenna pitäisi sataa, mutta lämmintä on luvattu huomiseksikin. Toivottavasti tämä kesä jatkuu vielä pitkään :)