Nyt on pelloilla pomppimiset pompittu taas yhden kesän edestä

Ensimmäinen kouluviikko takana ja ensimmäinen lukiovuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Päivät kuluvat koulussa ja sieltä menenkin suoraan luisteluharkkoihin ja kotiin pääsen vasta illalla. Onneksi näitä perheenjäseniä tosiaan on sen verran, ettei Freddy joudu olemaan melkein ollenkaan yksin kotona. Lähinnä luistelun takia olen myös päättänyt suoritta lukion neljässä vuodessa, joten kyllä sitä aika jää Freddyllekin.

Olen miettinyt tätä syksyä myös meidän tokoilujen osalta ja ajatuksenanihan oli alun perin yrittää päästä HSKH:n koulutuksiin. Niinpä olen koko kesän kyttäillyt nettisivuja ja odottanut päivityksiä syksyn toko-koulutuksista. Lähdin leirille enkä muistanut vähään aikaan käydä tarkistamassa HSKH:n sivuja ja kun sitten viimein kävin, ilmoitettiin etusivulla, että syksyn toko-koulutukset ovatkin jo täynnä. Homma tyssäsi siis siihen.

Koira- ja kissakoulu Heiluva Häntä järjestää viiden kerran toko-kurssin sopivasti tässä Espoossa, joten ilmottauduttiin sitten sinne. Tiistaina on eka treenikerta, innolla taas odotetaan sitä. Katsellaan sitten, mitä sen jälkeen keksitään

Toinen laji, mikä on nyt viimeaikoina alkanut kiinnostaa, on koiratanssi. Aiemmin kyseinen laji ei ole mitenkään erityisesti kiehtonut minua, mutta nyt se on alkanut vaikuttaa suorastaan kivalta harrastukselta. Pari temppu- ja ohjelmaideaa minulla jo onkin, saas nähdä, tuleeko mitään niistä toteutettua.

Lonkkakuvaukset ja silmäpeilaus alkaa olla aika ajankohtaisia asioita. Pitäisi varata eläinlääkärille aika. Samalla reissulla voitaisiin hoitaa jalka-kontrolli ja keskustella lääkärin kanssa fysioterapiasta ja muusta kuntoutuksesta.

Mitään sen ihmeellisempää tässä ei taida olla. Catharinan ja Rassen kanssa käytiin "meidän metsässä" vähän pyörimässä ja vaikkei Rasse oikein uskaltanut leikkiä Freddyn kanssa, oli Freddyllä oikein hauskaa. Se osaa kyllä viihdyttää itseään. Lenkin loppupuolella se sai taas jonkun ihan kummallisen jee-jee-hepulin ja Rasse-parka jäi Freddy-jyrän alle kun tämä pyyhälsi tuhatta ja sataa ohi. Toivottavasti Rasse säästyi vakavilta vammoilta, niin henkisiltä kuin fyysisiltäkin

Nykyään Freddyn pitäminen vapaana ei enää aiheuta järjetöntä jännittämistä ja stressaamista minun kohdallani, mutta tuollaiset hepulikohtaukset ovat edelleen pelottavia. Vaikka perjaatteessa tiedän, ettei se lähde mihinkään (vaikka se sinkoileekin joka suuntaan), niin minusta alkaa siinä vaiheessa tuntua, etten hallitse Freddyä täysin. Aiemmin en hallinnutkaan, mutta nykyään Freddy kyllä tulee luokse kutsusta, myös riemuhepulin aikana. Silloin se tulee jopa paremmin kuin "normaalitilassa", koska se tulee myös luokse riemuhepulivauhdilla.

En millään raaskisi laittaa sitä hihnaan hepulin jälkeen, kun toisella on niiiiiin kivaa, mutta kun itselläni tulee niin epävarma olo siinä tilanteessa, että on vain pakko laittaa Freddy hihnaan. Kuten olen aiemmin sanonut, ongelma ei ole se, etteikö Freddy pysyisi vapaana lähellä, vaan se, etten minä uskalla. Eiköhän sekin varmuus vähitellen kasva kun huomaan, että kyllä se ihan oikeesti tottelee  Kesällä ollaan kovasti harjoteltu tuota vapaana oloa ja kyllä se harjoittelu alkaa tuottaa tulosta.

Kamera oli metsälenkillä mukana, mutta kuvia aloin ottaa vasta ihan lenkin lopussa kun Freddy oli jo hihnassa ja alkoi olla hämärä. Mitään kivoja metsähyppelykuvia ei siis taaskaa ole, enkä onnistunut edes saamaan tätä parempaa yhteiskuvaa:

Silti se oli pakko laittaa, kun minusta kuvat piristää tekstiä kummasti, vaikkei ne niin hyviä olisikaan  

Onneksi se koulu taas alkoi, josko siellä oppisi taas kirjoittamaan. Huomaan tätä lukiessani, että teksti on jälleen erittäin sekavaa ja kielellisesti surkeaa. Ehkä tämä tästä vähitellen paranee.