Kaikki, jotka ovat pennun omistaneet, muistavat varmaan sen ah-niin-ihanan ajan, kun ulkona ei saa kävellä rauhassa pentunsa kanssa, vaan ympärillä parveili jatkuvasti ihmisiä ihastelemassa ja lääppimässä pentua. Ja kun sitten yrittää varovasti (tai vähän vähemmän varovasti) sanoa, että me jatkaisimme nyt matkaa, niin saa osakseen paheksuvia katseita. Freddynkin kanssa olen joutunut käymään läpi tämän vaiheen ja sitten, kun pentu on jo kasvanut sen verran, että ihmisiä ei enää kauheesti kiinnosta, niin sitten sillä on jalka paketissa. Sen seurauksena joudun joka lenkillä vastaamaan vähintään 10 kertaa kysymykseen "Mitä sen jalalle on käynyt?"

Ymmärrän, että ihmiset ovat uteliaita, mutta kun minä en jaksaisi. En jaksaisi alkaa kymmentä kertaa selittää, että se on jäänyt auton alle ja sen jalka on siinä ja siinä kunnossa. En jaksa niitä paheksuvia katseita, vaikka tiedän, että olen ne ansainnut. Freddy ei jaksa niitä "voi pientä koira-parkaa"-silityksiä ja lässytyksiä. En jaksa käydä niitä keskusteluja, joihin se johtaa. Nyt olen jo jonkin aikaa ollut sillä linjalla, että vastaan vaan "Se on satuttanut sen" ja jatkan matkaa. Ja taas ihmiset katsovat nyrpeinä, kun oli niin epäkohtelias nuori, joka ei edes vastannut kunnolla kysymykseen. Mutta ihan oikeesti, ei minun velvollisuuteni ole jakaa kaikille vastaantuleville ihmisille tietoa siitä, miten koirani jäi auton alle, miten en ollut osannut opettaa sille varmaa luoksetuloa, miten en ollut osannut opettaa sitä olemaan jahtaamatta autoja, miten se pääsi karkuun, miten sitä on nyt hoidettu puoli vuotta ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Koirapuistoissa ihmiset tietenkin kyselevät ja sen ymmärrän kyllä ihan täysin, kun siinä jutellaan niin tietenkin ihmiset kysyvät siitä jalasta, mutta ovatko ihmiset todella niin pakkomielteisen uteliaita, että täytyy kadulla vastaan tulevalta ventovieraalta alkaa udella, miksi hänen koiransa jalassa on suoja? Täytyykö ihan oikeesti pysäyttää auto kadunvarteen, kun joku ulkoiluttaa jalkansa satuttanutta koiraa? Näinkin on nimittäin kerran käynyt.

Ja en nyt todellakaan tarkoita, etteikö Freddyn jalasta saisi kysellä, kyselkää ihan vapaasti jos on jotain kysyttävää  Ärsytti taas vaan niin pirusti nämä, jotka pysäyttävät meidät lenkillä, kun oli pakko päästä kysymään, mikä sen jalassa on. Mutta siis en todellakaan katso pahalla, jos joku täällä tulee kysymään, älkää sitä pelätkö ;)

Tällä kertaa tällanen avautuminen.