Saatiin pidettyä koira hengissä 1-vuotiaaksi asti, vaikka läheltä liippasikin. Meidän söpöstä pikkuhauvelista ...

... on kasvanut iso ja komea nuorukainen.

Senttejä ja kiloja on tullut paljon lisää, järkeä sitten taas vähän vähemmän. Aamulla piti tietenkin laulaa, äiti ihan tohkeissaan juoksi herättämään kaikki synttäreitä viettämään. Freddy innostui laulusta ihan tajuttomasti ja otti onnittelut iloisena vastaan.

Lahjaksi Freddy sai luun ja Ottosonin aktivointipelin.

Ensimmäisen nappulan Freddy sai leikiten pois, mutta seuraava tuottikin jo vähän vaikeuksia. Piti vähän koettaa, josko palikan saisi vaikka järsittyä niin, että namin saisi syötyä sen alta. Sekään ei tuottanut tulosta, joten piti vaan sinnikkäästi työnnellä palikkaa joka suuntaan, kunnes se lopulta osui oikeaan kohtaan ja sen sai nostettua pois. Seuraavat sujuivatkin sitten taas jo paljon paremmin. Kallishan tuo oli, mutta ihan hauska. Tuossa vaan on se, että Freddy hoksaa sen tosi nopeasti ja sitten siinä ei oikein ole enää mitään haastetta. No, tuottaapahan ainakin hetkellistä riemua.

Synttäreiden kunniaksi käytiin myös lääkärissä. Ei suinkaan rokotusten takia, vaikka nekin täytyy nyt hoitaa, vaan jalka piti taas tarkastaa. Ei mitään uutta, haava vähän punoitti, joten Freddy sai siihen paikallisantibioottirasvaa. Hetken tuubia tutkiskeltuani huomasin sen olevan täysin samaa rasvaa, kuin mitä minä sain viime viikolla niskaani. Näinhän se menee, että emäntä ja koira jakavat myös lääkkeet.

Lääkäristä kotiin päästyämme Freddy sai sitten synttärikakusta, joka koostui maksalaatikosta ja tilkasta kermavaahtoa. Hyvin maistui ja kakku meni kokonaan, katsotaan mitä maha tykkää asiasta..

Melkoiset hemmottelusynttärit siis vietettiin, mutta eikös nämä 1-vuotissynttärit nyt aika usein ole vähän tällaisia.. Ensi vuonna sitten vähän vähemmän.

Freddy on mahtava koira, kiltti ja huumorintajuinen veijari. Vaikka aluksi kestikin vähän aikaa, ennen kuin sain Freddyn luottamaan minuun täysin, niin luottamuksen voitettuani meillä on ollut todella hauskaa yhdessä. Koulutuksen suhteen meillä on vielä hieman ongelmia, mutta ne johtuvat täysin minusta, eikä meillä mitään vakavia ongelmia ole. Ainoa on tuo edelleenkin jatkuva, tosin huomattavasti vähentynyt, liikkuvien kohteiden jahtaaminen. En osannut puuttua siihen kunnolla tarpeeksi aikaisin ja nyt sen korjaaminen on vaikeaa, mutta me teemme töitä sen eteen.

Tällä hetkellä meillä murkkuillaan jonkin verran, mutta eiköhän siitäkin selvitä kunnialla. Katotaan nyt tuon kastraation kanssa, todennäköisesti se on Freddyllä jossain vaiheessa edessä, kun sitä ei kuitenkaan voi käyttää jalostukseen kun ei se voi käydä näyttelyissä tai kisata missään muussakaan lajissa. Vähän tietysti harmittaa, ettei me päästykään harrastamaan agilityä, mutta kyllä me jotain keksitään.

Loppuun vielä seisotusyritys, turkki on ihan karmeassa kunnossa, kun se on vaihtumassa.