Kipeenä on tylsää, varsinkin kun on sen verran kipeä, ettei voi mennä kouluun tai harkkoihin, muttei kuitenkaan niin kipeä, että nukkuisi koko päivän. Siispä tänään on ollut varsin tylsä päivä. Freddy on saanut sekä nauttia, että kärsiä siitä.

Nauttia siksi, että ollaan temppuiltu, löhöilty ja leikitty koko päivä.

Laatu kärsi, koska joku meni tunkemaan räkäsen nokkansa linssiin ...

Tappajakoira

Sitten se kärsiminen. Kun emännällä on tylsää, koira joutuu kauneushoitolaan. Freddyn korvakarvat sojottivat aika pahasti joka suuntaan eikä tassuissakaan ollut kehumista. Näin ollen siis koira pöydälle ja ei kun saksimaan. Ensin harjasin Freddyn ihan kunnolla ja sitten aloin saksia. Lopuksi vielä leikkasin kynnet, putsasin korvat ja pesin hampaat. Anturatkin tuli rasvattua.

Nätisti Freddy makasi hiljaa pöydällä koko käsittelyn ajan ja välillä se näytti jopa pitävän - suorastaan nauttivan käsittelystä. Reilun tunnin kestäneen käsittelyn jälkeen se oli kuitenkin tyytyväinen päästessään pois pöydältä.

Lopputulos oli ... miten sen nyt sanoisi - no, aika järkyttävä. Meillä tosiaan olisi ollut jossain ohennussakset, mutta koska ne eivät löytyneet heti, päätin luottaa vanhoihin kunnon Fiskarseihin. Olisi taas pitänyt uskoa äitiä, joka kehotti etsimään ne ohennussakset. Ensi kerralla sitten. Tulin myös siihen tulokseen, että minun ei ikinä kannata hankkia mitään trimmattavaa rotua, tai ainakaan trimmata sitä itse. Se tosin tuskin tulee olemaan mikään ongelma. Eikä minun myöskään kannata ryhtyä kampaajaksi. Onneksi karvat kasvavat takaisin... 

Tässä vielä kuva komeasta (heh heh) pojasta uusine lookeineen.

Ei siitä paljon saa selvää, mutta nuo etutassut nyt näkyvät aika hyvin. Seisotus ei tosiaan ole mikään mahtava, pikkuveli ei ihan hallinnut sitä aluetta. Tuo turkki on kyllä ärsyttävä, kun vaikka sitä miten harjaisi niin aina se vaan sojottaa joka suuntaan.  

Näin tänään, mitäköhän huomenna?