Ei siis meillä, vaan kaverillani :) Torstaina heille kotiutui pieni suloinen Rasse-sheltti ja eilen käytiin Freddyn kanssa vauvelia ja onnellista emäntää morjenstamassa. Ja voi hellanduudeli kun toinen oli pieni ja suloinen! Hurmaava pieni karvapallo ja niin pieni, ettei sitä meinannut uskaltaa laskea maahan, kun pelkäsi ettei toisen jalat kanna.

Siinä muisti taas Freddyn pentuajat ja miten pieni sekin oli. Meille tullessaan Freddy oli pienempi kuin meidän kanit, nykyään hädin tuskin saa päätään mahtumaan kanien häkkiin. Kyllähän visiitti nosti lievän pentukuumeen, mutta toista koiraa ei kyllä tähän taloon muutamaan vuoteen tule, sen verran kakara on tuo nykyinenkin.

Tosi nätisti pojat leikkivät, Rassea hieman ujostutti ensin, mutta hetken kuluttua se olikin jo repimässä Freddyn häntää. Välillä meinasi vauhti nousta vähän turhan kovaksi ja piti pitää hetki taukoa, Freddy kun kuitenkin on niin paljon Rassea isompi ja Rassea alkoi vähän pelottaakin kun Freddy innostui leikkimään jahtaamisleikkiä. Onhan Freddykin vielä aika kakara niin innostuu tosi helposti riehumaan oikein antaumuksella eikä ihan ymmärrä, että toinen on vielä pieni. Hienosti Freddy kuitenkin antoi Rassen kiipeillä päällään ja purra hännästä ja tassuista. Kerran kellahti ihan selälleen ja antoi Rassen kiipeillä vatsan päällä. Eiköhän niistä vielä kaverit saada

Kuvat eivät ole kovin kummosia, mutta tässä teille muutama otos iiiiiihanasta hauvavauvasta  Niin ja kyllähän se Freddykin on ihana

"Musta tulee isona tellieli!"

Huomenna menen taas hypärillä Rassea katsomaan, tosin ilman Freddyä. Ei, ei, ei mulla mitään pentukuumetta ole