Eilen suuntasimme Erikan kanssa Haukilahteen koirarannalle koirat kainalossa. Ranta ei ollut mitenkään aidattu ja minua vähän pelotti, ettei Freddy pysyi siinä, sillä siitä menee paljon pyöriä ohi. Palaan noihin polkupyöriin sitten vähän myöhemmin. Se ei onneksi ollut mikään ongelma, vaan Freddy pysyi siinä hyvin.

Päivä oli kuuma ja Freddy yllätti minut täysin menemällä veteen niinkin pitkälle, että mahakarvat kastuivat! :o Mamma on ylpee. Rannalla tapasimme myös Dino-sheltin, jonka omistaja on äidin entinen työkaveri. Silloin talvella kävimme moikkaamassa Dinoa kun harkitsimme sheltin, tai ylipäätään koiran hankkimista. Dino ja Juno muistuttivat hämmästyttävän paljon toisiaan, vaikka koko- ja ikäeroa olikin melko paljon ja Juno näytti muutenkin ihan vauvalta Dinoon verrattuna.

Kotiin suuntasimme hiekkasten ja väsyneitten, mutta tyytyväisten koirien kanssa. Ja kamera oli taas kotona -.-

Tänään kävin Freddyn kanssa Kivenlahden koirapuistossa. Siellä oli muutama ihan kiva kaveri ja erityisesti eräs 7-kuinen amerikancockerinarttu oli pienen sheltti-jätkän mieleen. Ne sitten tyytyväisinä painivat keskenään isompien koirien riehuessa omaan tahtiinsa. Otin Freddyn kanssa vähän luokse- ja sivulletuloa ja olin ihan ällikällä lyöty kun se totteli niin hyvin koirapuistossa! :o Taas sain olla ylpeä.

Sitten illalla menin Freddyn kanssa vielä metsään kävelylle. Vastaan tuli kolme koirakkoa eikä Freddy mennyt kenenkään luokse ilman lupaa, vaikka olikin vapaana! Yksi koira tuli Freddyn luo haistelemaan, mutta Freddy tuli heti pois kun pyysin. Yhden koiran kohdalla se kävi maahan makaamaan ja odottamaan toista koiraa, mutta tuli heti kun hihkaisin että "mennään". Kolmannella kerralla se käveli nätisti ohi.

Kotimatkalla leijailin jo ihan pilvissä ja olin ihan onnessani kun Freddy oli käyttäytynyt niin hienosti. Aikaisemmin olen ajatellut, ettei sitä ikinä saa opetettua siihen, ettei menisi toisten koirien luo ilman lupaa, mutta se sujuukin hyvin jo nyt! Olin niin häkeltynyt, että oli hyvä etten tanssahdellut ja loikkinut kotiin. Freddy sitten päätti palauttaa minut takaisin maan pinnalle. Ohi ajoi pyörä kovaa vauhtia ja Freddy syöksyi perään. Korvat putosivat taas jonnekin matkan varrelle ja minä sain taas hakea koiran takaisin jostain toiselta puolelta Suomea. Kyllä taas hävetti.

Autojen ja pyörien jahtaamisesta ollaan päästy aika hyvin eroon hihnassa. Tosin jos yksi auto ajaa ohi ihan läheltä, niin Freddy kyllä yrittää lähteä perään, eli tekemistä kyllä vielä on. Jos taas useampi auto ajaa ohi peräkkäin, niin Freddy ei reagoi mitenkään. Kai se on huolissaan, jos yksinäinen auto on eksynyt laumasta :p Mutta vapaana se lähtee kaikkien perään. Pari kertaa (ehkä kerran tai kaksi) Freddy on yllättänyt eikä olekaan lähtenyt perään, mutta muuten kyllä lähtee. Nyt olen yrittänyt ottaa sen kiinni paljon ennen kuin se itse tajuaa lähestyvää pyörää, mutta aina en ehdi. Tietenkin yksi ratkaisu voisi olla se, että sen pitäisi aina kiinni, mutta kyllä sen silti pitäisi oppia olemaan jahtaamatta pyöriä. Autoteiden lähellä Freddy ei tietenkään ole  vapaana, mutta niidenkään perään ei saisi lähteä.

No, ehkä tämä tästä. Paljon harjottelua vaan niin ehkä me joskus opitaa. Kuvia ei nyt tällä kertaa ole, toivottavasti ensi kerraksi olen ehtinyt ottaa kuvia. Öitä!