Torstaina tulin luisteluleiriltä kotiin ja suunnattiin siitä suoraan Konalaan tokoilemaan. Sitähän sanotaan, että koiraa ei pitäisi kouluttaa väsyneenä tai huonotuulisena. Olin toki ihan hyvällä tuulella, mutta viikon pituisen luisteluleirin takia saatoin olla "hiukan" väsynyt. En uskonut, että väsymys voi vaikuttaa treeneihin niin paljon. Voi se. Torstain treenit eivät siis olleet mikään menestys. Koira rähisi ja taisin sitten minäkin vähän rähistä. Alussa mikään ei sujunut ja Freddy vain haukkui treenikaverille (niin, meitä oli tosiaan vain kaksi koirakkoa paikalla). Ne vähäisetkin seuraamisen alkeet, mitä Freddy muka osaa, olivat unohtuneet ihan täysin. Teki mieli sanoa heippa ja lähteä kotiin, mutta jäätiin sitten kuitenkin loppuun asti.

Loppua kohden sain sitten kerättyä itseni ja johan parani koirankin työskentely. Aikaisempien treenien hyvästä fiiliksestä jäätiin aika kauas, mutta oli meillä ajoittain ihan kivaakin, enkä usko että tuo yksi pilalle mennyt kerta vaikuttaa mitenkään erityisesti tuleviin treeneihin. Tehtiin vanhojen juttujen lisäksi vähän luoksetuloa ja kokeiltiin peruuttamista (alkoi sujua heti kun minä hoksasin, yllätys yllätys) ja lopuksi kokeiltiin vielä niinkin jännää juttua kun estehyppyä! Siitä taisi välittömästi tulla meidän molempien lemppari. Ekalla kerralla Freddy ei mennyt ihan suoraan yli vaan mietti ensin hetken, mutta tokalla kerralla meni jo innokkaasti ja kolmas ja neljäs kerta mentiin superinnokkaasti :) Estehyppy oli kyllä meidän treenien pelastus, toivottavasti ensi kerralla treenit menisi muutenkin paremmin. Seuraava kerta meillä onkin jo maanantaina, kun lähdemme muutamaksi päiväksi Italiaan niin korvataan maanantaina meiltä pois jäävä tunti.

Eilen (perjantaina) hypättiin autoon ja suunnattiin mökille juhannuksenviettoon. Koko illan vain satoi, mutta tänään aamulla saimme nauttia auringonpaisteesta. Itse viihdyn maalla aika hyvin, mutta kyllä minä taidan mieluummin asua ihan täällä kaupungissa. En toki haluaisi asua missään keskustassa, mutta tässä Länsiväylän varressa on hyvä asua, kun tässä kuitenkin on reilusti metsää ympärillä. Onhan maalla tietty ihanan rauhallista ja näin, mutta niitä ötököitä on niin pirun paljon ja minä pidän juoksevasta vedestä. Freddynkin kuono on täynnä hyttysenpuremia ja vasemmassa takajalassa on muurahaishyökkäyksen seurauksena pari kutisevaa pattia. Mutta kesäisin maalla on tietysti tosi kiva olla, vaikken siellä haluaisikaan asua ja vaikka siellä tuleekin syödyksi :)

Freddyllä oli tosi kivaa, vaikkei se tänä vuonna saanutkaan olla vapaana juuri lainkaan. Äiti ei ole pystynyt pitämään Freddyä vapaana yhtään sen jälkeen, kun se jäi auton alle, eikä halua Freddyä pidettävän vapaana. Niinpä Freddy sai juosta pitkä liina perässään laahaten. Eipä siinä mitään, hyvin Freddy pystyi riehumaan, vaikka perässä roikkuikin pitkä pyykkinaru. Lenkit tehtiin kyllä vapaana juosten ja sai se tänään olla pihassakin hetken vapaana. Äiti oli aika kauhistunut, muttei kuitenkaan sanonut mitään. Ymmärrän kyllä, että äitiä pelottaa pitää Freddyä vapaana, jouduin itsekin opettelemaan pitämään Freddyä vapaana taas onnettomuuden jälkeen. En meinannut uskaltaa pitää Freddyä vapaana ollenkaan ja jos se ei heti reagoinut käskyihin menin paniikkiin. Vähitellen uskalsin alkaa taas pitää sitä enemmän ja enemmän vapaana ja nykyään uskallan pitää Freddyä vapaana lähed entiseen tapaan, joskin hätäännyn aika helposti jos minusta alkaa tuntua, ettei Freddy ole täysin hallinnassani. Koirassa ei siis ole mitään vikaa, ongelma on vaan se, ettei meinaa itse uskaltaa. No mutta joka tapauksessa, tässä muutama kuva mökkireissulta.

Freddy nautiskelee auringossa

Freddy toi hiukan lisähaastetta sulkapallon pelaamiseen

Aggressiivinen koira. Oikeesti se syö vain ruohoa, muttei ihan osaa pureskella

Tultiin vähän aikaa sitten kotiin ja käytiin Freddyn kanssa pitkästä aikaa koirapuistossa ja sieltä löytyikin meidän kauan kateissa ollut köysilelu! Muutama muukin koira oli vissiinkin leikkinyt sillä ja se oli aika huonossa kunnossa, joten jätin sen sinne. Eiköhän me pärjätä ilmankin. Yhtäkkiä Freddyn side oli tippunut kokonaan ja jouduin kantamaan koiran kotiin. Freddy menee aina sylissä ihan rennoksi ja roikkuu siinä velttona. Naapurin rouva säntäsikin meidät nähdessää tielle varmistaakseen, että Freddy oli hengissä.

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti sää pysyy lämpimänä ja aurinkoisena!