Freddyn toilailuja voi jatkossa lukea osoitteessa http://freddysheltti.blogspot.com

Vanha blogi jää kuitenkin tähän, mutta päivitykset tulevat jatkossa uuteen blogiin.

R.I.P Olipa Kerran Caesar "Puppe"
6.5.2005 - 1.11.2010

R.I.P Eti's lilla Åå-Så-Fin "Mindi"
5.2.2007 - 1.11.2010

Do not stand at my grave and weep,
I am not there, I do not sleep.

I am a thousand winds that blow.
I am the diamond glint on snow.
I am the sunlight on ripened grain.
I am the gentle autumn rain.

When you wake in the morning hush,
I am the swift, uplifting rush
Of quiet birds in circling flight.
I am the soft starlight at night.

Do not stand at my grave and weep.
I am not there,  I do not sleep.
Do not stand at my grave and cry.
I am not there,  I did not die!

Do not stand at my grave and weep.
I am not there,  I do not sleep.

I am the song that will never end.
I am the love of family and friend.
I am the child who has come to rest
In the arms of the Father
who knows him best.

When you see the sunset fair,
I am the scented evening air.
I am the joy of a task well done.
I am the glow of the setting sun.

Do not stand at my grave and weep.
I am not there, I do not sleep.
Do not stand at my grave and cry.
I am not there, I did not die!

-Tuntematon

Pupella puhkesi pasteurella ja se aiheutti suuret mätäpaiseet molempiin sisäkorviin, joista ne sitten levisi ja muutti koko kallon luustoa. Sille ei enää olisi voinut tehdä mitään, joten ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin päästää pikkuinen pois. Mindi sokeutui vuoden ikäisenä ja on ollut siitä asti todella riippuvainen Pupesta. 2 vuotta se on ollut jatkuvalla lääkityksellä ja se sai joka päivä silmätippoja neljä kertaa päivässä. Silti sen silmänpaineet oli koholla ja ne nousivat koko ajan, jokaisella mittauskerralla ne olivat jo huomattavasti korkeammat kuin viime kerralla.

Kun Pupen sitten tuli aika lähteä, päätimme, että puput saisivat lähteä yhdessä. Mindi tarvitsee Puppea niin paljon ja todennäköisesti se olisi joka tapauksessa tullut viimeistään parin kuukauden kuluttua perässä. Mindi tarvitsi Puppea, ei olisi ollut reilua jättää sitä yksin. Se oli ollut yli kaksi vuotta pimeässä, nyt se olisi lisäksi ollut yksin kylmässä ja pimeässä. Ei kukaan olisi ikinä voinut korvata Pupen seuraa.

Itseäni auttaa ajatus siitä, että ne saivat lähteä yhdessä vierekkäin, niin ei kummankaan tarvitse olla yksin. En olisi kestänyt katsoa Mindiä, kun se törmäilee seiniin ja etsii Puppea. Ne ovat pari, Puppe ja Mindi. Ei voi olla vain Puppea tai vain Mindiä, on vain Puppe ja Mindi. Missä ne ikinä ovatkaan nyt, niillä on varmasti hyvä olla. Ikävä on edelleen kova

Freddy oli pupujen lähdön jälkeen seuraavat päivät todella vaisu. Pieni kävi välillä huoneessani katsomassa, josko puput olisivat tulleet takaisin, mutta ei niitä näkynyt. Yksin kotona ollessaan se joutuu nyt olemaan ihan yksin, kun ei ole pupukavereita. Kyllä se siitä sitten piristyi kun kaikki muutkin vähän piristyivät.

Meidän kymmenen kerran toko-kurssi loppui, nyt katsellaan mihin hakeudutaan seuraavaksi treenaamaan. Ei olla nyt vähään aikaan kauheen aktiivisesti treenailtu, en ole oikein jaksanut. Nyt olisi kyllä tarkoitus taas alkaa treenailla kunnolla.

Rasse kävi tänään taas kylässä ja pojilla oli taas niin hauskaa. Rasse kasvaa hurjaa vauhtia ja nyt se alkaa olla jo sen kokonen, että se pystyy leikkimään Freddyn kanssa jo ihan kunnolla. Kyllä Freddy sitä silti vähän varoo, silloin kun muistaa. Metsälenkiltä tuli sisään kaksi varsin märkää ja kuraista koiraa ja olohuoneen matolla ne pistivät vielä painiksi. Hauvoilla oli kivaa, nyt Freddy nukkuu oikein makeasti ja taitaa Rassekin nukkua.

Ensi kerralla toivottavasti taas vähän kivempia uutisia

Tässä joku viikko peruttiin toko-treenit huonon sään vuoksi ja maanantaina oli sitten korvaava kerta. Meidän treenikentällä oli kuitenkin jotkut paloturvallisuusharjoitukset, joten meidät häädettiin viereiselle nurmikentälle treenaamaan. Hyvin me saatiin siinä kuitenkin treenattua, mutta oli vähän turhan pimeetä, kun hädin tuskin omaa koiraansa näki

Freddy oli ihan mahdoton. Sähläsi ihan hirveesti ja haukkui, otti hirveesti häiriötä treenikavereista, joita tällä kertaa oli huikeat yksi. Aloitettiin liikkeestä maahanmenolla, jonka Freddy on joskus suunnilleen osannut. Nyt ei osannut yhtään. Se ei tajunnut "maahan"-käskyä ollenkaan, jäi vaan hölmistyneenä kattelemaan. Autoin sen kädellä maahan, jolloin meni kyllä innoissaan maahan. Sen jälkeen meni käskyllä kyykkyyn, mutta ei mennyt maahan asti ja nousi sieltä heti ylös ja jäi innoissaan odottelemaan palkkaa. Ei olla tota maahanmenoo pitkään aikaan treenattu niin ei sitten vissiin ihan osannu. Toisaalta, kyllä sen pitäisi maahan osata mennä, niin en sitten tiedä. Tota täytyy nyt treenata paljon.

Siitä jatkettiin liikkeestä seisomisella. Tätä ollaan tehty ihan hirveen vähän, mutta Freddy osasi tämän paremmin kuin tuon maahanmenon. Tein ensin niin, että pysähdyin Freddyn kanssa ja jäin talsimaan paikoilleni. Sujui hyvin, joten tein niin, että pysähdyin ensin Freddyn kanssa ja otin sitten vielä yhden askeleen eteenpäin. Ollaan tätä tosiaan treenattu ihan pari kertaa vaan, joten siihen nähden sujui hienosti.

Loppuun otettiin vielä luoksepäästävyys ja siihen perään paikkamakuu. Kesto 2 minuuttia ja etäisyys pari metriä. Kävin palkkaamassa suhteellisen usein. Pysyi hyvin koko ajan. Tämä liike on meidän kohdalla ainoa liike, joka näyttää edes vähän koesuoritukselta. Palkkailen tosiaan aika usein ja etäisyys on melko lyhyt, mutta muuten tämä on jo tavallaan kokonainen suoritus. Luoksepäästävyyden kanssa Freddyllä ei ole mitään ongelmia, se istuu nätisti ja kattelee minua koko ajan eikä noteeraa "tuomaria" ollenkaan

Ei mitkään supermahtavat treenit, Freddy sähläsi tosiaan tosi paljon ja minua jäi vaivaamaan se, miten paljon se haukkui ja otti häiriötä muista. Huomasin myös, että Freddylle pimeys on aika suuri häiriötekiä. Pimeessä se on paljon varautuneempi ja kyttäilee ympärilleen aika paljon, sekä myöskin haukkuu vähän kaikelle. Täytyy siis treenata enemmän pimeässä.

Tiistain treenit sujuivat onneksi paljon paremmin. Liikkeestä seisominen oli tänään ihan loistava, en tajua miten Freddy eilen osasin sen niin hyvin, ihan kuin olisi itsekseen sen oppinut! Nyt pystyin tosiaan ottamaan jo muutaman askeleen eikä tarvinnut pysähtyä ollenkaan. Liikkeestä maahanmeno oli sitten taas hankalampi, sitä pitää nyt tosissaan työstää. Muuten treenit meni oikein hyvin, Freddy keskittyi ja teki innoissaan. Pitää vaan tosissaan kiinnittää huomiota siihen, mitä raajoja itse heiluttaa ja mitä itse tekee. Huomasin nyt, miten paljon virheitä teen itse ja miten paljon oikeesti hidastan Freddyn oppimista. Mutta kai minäkin joskus opin.

Käytiin myös moikkaamassa Junoa ja pojat riehuivat taas tuttuun tapaan.

 
Ei kuvana niinkään onnistunut, mutta haluaisiko joku kertoa, että mitä tässä oikein tapahtuu?

Olen äärimmäisen ylpeä tästä huikeasta ja hyödyllisestä tempusta! Videolla koirakin mahtuu melkein kuvaan ja taustalla hääräilee jos jonkinmoista tyyppiä. Naksauttelenkin välillä ihan milloin sattuu.

Huolestuttavaa?

Seuraa johtajaa

Freddyllä on toinenkin fani, nimittäin naapurin parivuotias tyttö. Kyseinen lapsonen roikkuu usein meidän aidalla tähystelemässä meidän pihalle, josko "Hau-Hau" olisi siellä. Freddy ei arvosta faniaan järin paljon. Tyttö ei nimittäin ole ihan tajunnut, että Hau-Hau ei tykkää että sillä ratsastetaan ja Hau-Hau ei halua, että sille syötetään väkisin ruohoa. Ihan herttainen lapsi, mutta nämä asiat jos hän ymmärtäisi niin olisi vieläkin herttaisempi

Asensin muuten uuden kävijälaskurin, edellinen lakkasi toimimasta ja hävisi jonnekin.

Hurjan pitkä päivitystauko on ollut, mutta täällä me vielä ollaan. Blogin päivittämiselle ei oikein ole jäänyt aikaa kun luistelua on tässä kuussa ollut ihan hirveesti ja koulu on vienyt tosi paljon aikaa. Nytkin on koeviikko, joten koiraharrastuksille on jäänyt aika vähän aikaa. Koeviikon jälkeen tilanteen pitäisi kuitenkin taas rauhoittua niin eiköhän me sitten taas ehditä kaikkea :)

Kiireistä huolimatta ollaan ehditty käydä tokoilemassa joka tiistai. Viime viikon tiistai oli oikeestaan vika kerta, mutta koska meidän kouluttaja halusi mielellään jatkaa meidän kanssa, niin halukkaat sai jatkaa vielä toiset 5 viikkoa ja mehän halutaan tietenkin jatkaa! Tässä jatkoryhmässä on nyt meidän lisäksi kaksi koirakkoa edelliseltä kurssilta ja kaksi ihan uutta koirakkoa. 

Treenit ovat sujuneet erittäin hyvin ja sekä koira että omistaja tykkää tosi paljon. Kivaa on myös ollut huomata se, että nyt me ihan oikeesti treenataan tokoa! Nyt Freddy osaa keskittyä liikkeiden tekemiseen ja sen mielestä on tosi kiva treenata. Aiemmin treenit ovat menneet siihen, että Freddy kyttäilee muita koiria ja minä naksauttelen epätoivoisesti siitä, että se edes vilkaisee minuun päin. Olen siis panostanut siihen, että meillä on ihan superkivaa treeneissä ja että minä olen se paras juttu siellä kentällä, muut koirat on ihan tylsiä. Joko olen oikeesti onnistunut siinä, tai sitten Freddy on vain kasvanut. Tai ehkä vähän sekoitus molempia.

Joka tapauksessa ollaan nyt päästy treenaamaan liikkeitä kunnolla ja edistystä on tapahtunut hurjasti. Freddyn viretaso on treeneissä ihan loistava ja nyt täytyy vaan olla tarkkana, että se myös pysyy hyvänä ja että myös jatkossa minä olen se paras heppu ja minun kanssa tekeminen on supermegakivaa. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että tästä voi ihan oikeesti tulla jopa jotain!

Muuten ei olla kauheesti mitään ihmeellistä puuhattu. Tarkoitus olisi nyt varata aika lääkärille niin saataisi tuo jalka tarkistettua taas pitkästä aikaa. Jalan suhteen ei ole tapahtunut mitään kummempia muutoksia. Jo pari kuukautta Freddy on käyttänyt jalkaa aika huonosti, vaikkei sen pitäisi olla mitenkään kipeä. Luulen, että kyse on huonosta lihastasapainosta, sillä Freddyn oikean puolen lihakset ovat aika pahasti surkastuneet. Tosin nyt niitä lihaksia on taas alkanut tulla lisää ja viime viikkojen aikana Freddy on taas alkanut käyttää myös tuota toista takajalkaa aika normaalisti. Fysioterapia tekisi varmasti tosi hyvää ja tarkoitus olisikin alkaa käydä fysioterapeutilla ja ainakin pari kertaa myös hierojalla. Nyt alkaisi myös olla niiden terveystutkimusten aika.

Syksy tuli, nautitaan siitä!

Toko-kurssi alkoi taas tänään Espoon keskuksen Omnian hiekkakentällä. Koko päivän jatkuneesta sateesta johtuen en ollut kovin innostunut, mutta sade lakkasikin juuri sopivasti ennen treenien alkua ja saimme ajoittain nauttia jopa auringonpaisteesta.

Tällä ekalla kerralla tehtiin meille ennestään helppoja ja tuttuja juttuja. Vähän tylsäähän se oli, mutta toisaalta ihan kiva, niin päästiin keskittymään siihen hyvän fiiliksen löytymiseen ja se onnistuikin oikein kivasti. Ekalla kerralla tavoitteenani olikin lähinnä muistuttaa Freddyä siitä, että täähän on hei ihan supermegakivaa ja Freddy taisi vakuuttua

Alotettiin ihan perus katsekontaktilla. Seistiin kaikki piirissä ja kouluttaja kyseli kaikilta, onko koiraa opetettu ottamaan katsekontakti oma-aloitteisesti. Meidän kohdalla hän totesi vaan että "Sulta ei tarvii edes kysyä"  Freddy nimittäin istua nökötti kuin tatti ja tapitti minua silmiin. Harjottelin Freddyn kanssa sitten katsekontaktin pitämistä liikkeessä ja se meni tosi hienosti.

Seuraavaksi siirryttiin istumiseen ja senhän nyt osasivat kaikki. Haastetta lisättiin sitten lisäämällä kestoa ja etäisyyttä. Kerran Freddy kävi kesken kaiken maahan kun ei ollut ihan varma, että pitikö tässä nyt istua vai mitä kun ei tullut lisäohjeita. Vahvistin sitten tosi paljon sitä istumista palkkaamalla kahden sekunnin välein. Ongelma korjaantui sillä ja sen jälkeen pysyi taas hyvin.

Loppuun otettin vielä käden ja kosketuskepin koskettamista. Molemmat ovat Freddylle tuttuja juttuja, joten vaikeutettiin taas vähän niin, että Freddyn piti seurata kättä/keppiä. Tätäkin ollaan jonkin verran tehty, joten lisäsin vain matkaa, jonka Freddyn piti seurata kättä/keppiä. En kuitenkaan kauheesti vaikeuttanut tehtävää, kun tosiaan tarkoitus oli saada siitä se hyvä fiilis.

Kouluttajammekin on tosi mukava ja nuoresta iästään huolimatta erittäin ammattitaitoinen. Ryhmä on sopivan kokoinen (5 koirakkoa, meidät mukaan lukien) ja ainakin tänään kaikki käyttäytyivät hyvin. Ensi kerralla aletaan sitten harjoitella niitä liikkeitä, toivottavasti menee yhtä kivasti kuin tänään. Kouluttajamme sanoja lainaten: Vau, se on upea koira!  Tosin tämä hehkutus varmaan kostautuu sitten ensi kerralla, mutta pakko on hehkuttaa kun olen niin tyytyväinen päivän treeneihin.

Freddy löysi iiiihanan salukin

Rajasaaressa tuuli kovaa

Saatiin lopulta yhteiskuvakin otettua :)

Ensimmäinen kouluviikko takana ja ensimmäinen lukiovuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Päivät kuluvat koulussa ja sieltä menenkin suoraan luisteluharkkoihin ja kotiin pääsen vasta illalla. Onneksi näitä perheenjäseniä tosiaan on sen verran, ettei Freddy joudu olemaan melkein ollenkaan yksin kotona. Lähinnä luistelun takia olen myös päättänyt suoritta lukion neljässä vuodessa, joten kyllä sitä aika jää Freddyllekin.

Olen miettinyt tätä syksyä myös meidän tokoilujen osalta ja ajatuksenanihan oli alun perin yrittää päästä HSKH:n koulutuksiin. Niinpä olen koko kesän kyttäillyt nettisivuja ja odottanut päivityksiä syksyn toko-koulutuksista. Lähdin leirille enkä muistanut vähään aikaan käydä tarkistamassa HSKH:n sivuja ja kun sitten viimein kävin, ilmoitettiin etusivulla, että syksyn toko-koulutukset ovatkin jo täynnä. Homma tyssäsi siis siihen.

Koira- ja kissakoulu Heiluva Häntä järjestää viiden kerran toko-kurssin sopivasti tässä Espoossa, joten ilmottauduttiin sitten sinne. Tiistaina on eka treenikerta, innolla taas odotetaan sitä. Katsellaan sitten, mitä sen jälkeen keksitään

Toinen laji, mikä on nyt viimeaikoina alkanut kiinnostaa, on koiratanssi. Aiemmin kyseinen laji ei ole mitenkään erityisesti kiehtonut minua, mutta nyt se on alkanut vaikuttaa suorastaan kivalta harrastukselta. Pari temppu- ja ohjelmaideaa minulla jo onkin, saas nähdä, tuleeko mitään niistä toteutettua.

Lonkkakuvaukset ja silmäpeilaus alkaa olla aika ajankohtaisia asioita. Pitäisi varata eläinlääkärille aika. Samalla reissulla voitaisiin hoitaa jalka-kontrolli ja keskustella lääkärin kanssa fysioterapiasta ja muusta kuntoutuksesta.

Mitään sen ihmeellisempää tässä ei taida olla. Catharinan ja Rassen kanssa käytiin "meidän metsässä" vähän pyörimässä ja vaikkei Rasse oikein uskaltanut leikkiä Freddyn kanssa, oli Freddyllä oikein hauskaa. Se osaa kyllä viihdyttää itseään. Lenkin loppupuolella se sai taas jonkun ihan kummallisen jee-jee-hepulin ja Rasse-parka jäi Freddy-jyrän alle kun tämä pyyhälsi tuhatta ja sataa ohi. Toivottavasti Rasse säästyi vakavilta vammoilta, niin henkisiltä kuin fyysisiltäkin

Nykyään Freddyn pitäminen vapaana ei enää aiheuta järjetöntä jännittämistä ja stressaamista minun kohdallani, mutta tuollaiset hepulikohtaukset ovat edelleen pelottavia. Vaikka perjaatteessa tiedän, ettei se lähde mihinkään (vaikka se sinkoileekin joka suuntaan), niin minusta alkaa siinä vaiheessa tuntua, etten hallitse Freddyä täysin. Aiemmin en hallinnutkaan, mutta nykyään Freddy kyllä tulee luokse kutsusta, myös riemuhepulin aikana. Silloin se tulee jopa paremmin kuin "normaalitilassa", koska se tulee myös luokse riemuhepulivauhdilla.

En millään raaskisi laittaa sitä hihnaan hepulin jälkeen, kun toisella on niiiiiin kivaa, mutta kun itselläni tulee niin epävarma olo siinä tilanteessa, että on vain pakko laittaa Freddy hihnaan. Kuten olen aiemmin sanonut, ongelma ei ole se, etteikö Freddy pysyisi vapaana lähellä, vaan se, etten minä uskalla. Eiköhän sekin varmuus vähitellen kasva kun huomaan, että kyllä se ihan oikeesti tottelee  Kesällä ollaan kovasti harjoteltu tuota vapaana oloa ja kyllä se harjoittelu alkaa tuottaa tulosta.

Kamera oli metsälenkillä mukana, mutta kuvia aloin ottaa vasta ihan lenkin lopussa kun Freddy oli jo hihnassa ja alkoi olla hämärä. Mitään kivoja metsähyppelykuvia ei siis taaskaa ole, enkä onnistunut edes saamaan tätä parempaa yhteiskuvaa:

Silti se oli pakko laittaa, kun minusta kuvat piristää tekstiä kummasti, vaikkei ne niin hyviä olisikaan  

Onneksi se koulu taas alkoi, josko siellä oppisi taas kirjoittamaan. Huomaan tätä lukiessani, että teksti on jälleen erittäin sekavaa ja kielellisesti surkeaa. Ehkä tämä tästä vähitellen paranee.

Siinä muisti taas Freddyn pentuajat ja miten pieni sekin oli. Meille tullessaan Freddy oli pienempi kuin meidän kanit, nykyään hädin tuskin saa päätään mahtumaan kanien häkkiin. Kyllähän visiitti nosti lievän pentukuumeen, mutta toista koiraa ei kyllä tähän taloon muutamaan vuoteen tule, sen verran kakara on tuo nykyinenkin.

Tosi nätisti pojat leikkivät, Rassea hieman ujostutti ensin, mutta hetken kuluttua se olikin jo repimässä Freddyn häntää. Välillä meinasi vauhti nousta vähän turhan kovaksi ja piti pitää hetki taukoa, Freddy kun kuitenkin on niin paljon Rassea isompi ja Rassea alkoi vähän pelottaakin kun Freddy innostui leikkimään jahtaamisleikkiä. Onhan Freddykin vielä aika kakara niin innostuu tosi helposti riehumaan oikein antaumuksella eikä ihan ymmärrä, että toinen on vielä pieni. Hienosti Freddy kuitenkin antoi Rassen kiipeillä päällään ja purra hännästä ja tassuista. Kerran kellahti ihan selälleen ja antoi Rassen kiipeillä vatsan päällä. Eiköhän niistä vielä kaverit saada

Kuvat eivät ole kovin kummosia, mutta tässä teille muutama otos iiiiiihanasta hauvavauvasta  Niin ja kyllähän se Freddykin on ihana

"Musta tulee isona tellieli!"

Huomenna menen taas hypärillä Rassea katsomaan, tosin ilman Freddyä. Ei, ei, ei mulla mitään pentukuumetta ole