|
|||
 |
|
||
|
12.09.2009 - 23:49
Oma elämä näytti hyvältä, koko perheen elämä näytti hyvältä ja Freddy alkoi oppia, ettei autoja ja pyöriä saa jahdata. Vaan eipä ollut oppinut tarpeeksi hyvin... Jotenkin mystisesti se pääsi livahtamaan ovesta ulos, ja lähti moottoripyörän perässä tielle. Se oli jo tulossa takaisin, mutta juoksikin autotien yli, eikä auto ehtinyt jarruttaa. Päästiin onneksi nopeasti lääkärille ja Freddy saatiin hoitoon. Ensin seurattiin sen tilan kehittymistä tunti, jonka jälkeen rauhoitettiin ja vietiin röntgeniin. Sitten leikattiinkin vajaat 1½ tuntia... Yksi varvas jouduttiin poistamaan, sillä se oli ihan irti. Koko oikea takajalka on ihan muussina, siinä on paha avomurtuma ja laajat ihovauriot. Lääkäri oli kuitenkin toiveikas jalan suhteen, nyt täytyy vaan seurata ja katsoa, pitääkö alkaa tehdä ihonsiirtoja. Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, että "vain" jalka meni mäsäksi. Sisäelimissä ei näy mitään eikä muita luita ole vaurioitunut. Lonkkakin näyttää oleva kunnossa. Rankkaa tämä on, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tuntuu ihan kamalalta ja käsittämättömältä, että se pääsi tuolla tavalla karkaamaan. Syyllisyydentunteet ovat kovat ja tunnen tällä hetkellä itseni todella huonoksi ihmiseksi ja koiranomistajaksi. Huomenna mennään taas lääkärille, kirjoitan sitten tarkemmin koko jutun, juuri nyt ei jaksa.
|
Kirjoittaja
Blogi pienen sheltin toilailuista. Tarinoija on 16-vuotias ekankoiranomistaja Jannika Espoosta.  
Sivut
Viimeisimmät kirjoitukset
Freddy
Virallinen nimi: Sound's Shine-on |
||
Mun lk.collieni jalka murtui reisiluun kasvupisteestä kun se oli 7kk. Silloin kaikki oli lopettamisen kannalla, mutta mä sain kuin sainkin sen pidettyä hengissä, joten jalka leikattiin. Kappas vain, leikkaus ei kunnolla onnistunutkaan, ja vajaa vuoden päästä oltiin lähes lähtöpisteessä ja koiran tulevaisuus näytti olevan Koirien taivaassa. Ihmeen kaupalla sain tahtoni läpi ja leikkaus uusittiin. Nyt jalka näyttää ihan hyvältä, tosin nivelrikko on nyt jo pieni, ja sehän vain pahenee vanhetessaan. Joten kovin pitkää elämää ei koirani todennäköisesti tule elämään... Ja siitä kun piti tulla harrastuskoira esim. agilityyn.
Okei, tulipahan tarina mutta ajattelin nyt kertoa, vaikka meillä tapaus sattui erilaisessa tilanteessa.
Mutta tiedän miltä susta on tuntunut.
Ja sitten, vaikka kommentoinkin vähän vanhaan tekstiin, luin tuon viimeisimmänkin kirjoituksen, ja täytyy kyllä sanoa että olen aivan totaalisen täynnä tuota itsekin! Tillyllä on ollut jalka niin monta kuukautta kerrallaan jalka ajeltuna, että siinä ajassa on ihmiset ehtineet kysäistä monta kertaa mikä sillä on....
Mukavaa kevättä :)
"Mukava" kuulla samanlaisista kokemuksista. Tai siis ei tietenkään ole kiva, että teilläkin on ollut paljon huolia koiran jalasta, mutta mielenkiinnolla seurailen samantapaisia juttuja. Sitä niin monesti miettii, että miksi juuri minun koirani ja aina alkaa jossitella, että "jos olisikin tehnyt toisin". Mutta asialle ei enää voi mitään ja nyt on vaan jatkettava ja elettävä sillä, mitä on. Tulevaisuudesta on hankala mennä sanomaan yhtään mitään, mutta eletään tässä hetkessä ja murehditaan tulevista vasta sitten, kun sen aika on :)
Mukava kuulla, että saitte leikkauksen uusittua ja että se tällä kertaa auttoi. Toivottavasti Tilly saa nauttia vielä monista onnellisista ja kivuttomista päivistä! Tuo nivelrikko on tosiaan askarruttanut minuakin, enkä tiedä Freddyn nivelrikkotilanteesta vielä mitään, onko sitä, vaiko ei. Ajattelin keskustella lääkärin kanssa nivelten kuvaamisesta seuraavalla kerralla, kun sinne menemme, eli kahden viikon päästä. Katellaan sitten, että mitä tehdään. Teilläkin jalka meni koiran ollessa vielä noin nuori ja kasvavassa iässä, joten siinä sitten helposti tulee muutakin häikkää luuston kehittymisen suhteen.
Mutta pidämme peukkuja teidän tulevaisuutenne puolesta! Tsemppiä teille ja mukavaa kevättä! Täytyy lueskella tuota teidän blogianne :)
Jaksamista ja hauskaa kevättä.